Ett Hem, studiebesök

Hieno miljöö joka heijasteli 1800-luvun loppua onnistuneesti. Helen rouva ja Iiris paketoivat koko homman upeasti niin että siitä tuli melko autenttinen kuva tuon ajan luokkayhteiskunnasta.

Interaktiivinen draama oli tosi kiva koska näyttelijät osasivat mukautua yllättäviin käänteisiin tosi sukkelasti. Vaatii aika paljon kohdata erilaisia ihmisiä ja samalla siepata heidät osaksi näytelmää.

Heidän osaaminen oli pikantti mauste museon atmosfäärille joka heräsi eloon draaman keinoin. Tuli sangen selväksi vierailijalle millaista elämä tuohon aikaan saattoi olla. Tuon ajan tunnetut suomalaishahmot ympättiin draamaan oivallisesti.

Jos jotain negatiivista kritiikkiä on esitettävänä niin mielestäni draama lepää paljon vierailijoiden varassa. Mikäli yleisö on tuppisuuna niin ei hommaa on vaikea viedä antoisalla tavalla eteenpäin. Kovaa duunia henkilökunnalle. Mutta myös päinvastoin.

Aikamoisen riskin ottavat. Floppi tai menestys, hiuksen hieno seinä erottaa ne toisistaan.

Kyllä interaktiivinen juttu on tulevaisuutta. Sitä voi käyttää eri konsepteissa ihan vapaasti improvisoiden väljän kehyksen varassa.

Vain taivas rajana jos sekään.....rohkeesti vaan kokeilemaan.